Rautiainen Ari

Ari ehti toimia klubissa ainoastaan parin vuoden ajan, hän liittyi jäseneksi 6.4.2017. Tuona lyhyenä aikana hän ehti jo osoittaa olevansa aktiivinen ja täynnä energiaa. Jo toisena klubivuotena Ari toimi klubin sihteerinä ja oli toimessaan todella aktiivinen ja huolellinen.

Arin perheeseen kuuluvat vaimo Eija kaksi poikaa ja yksi tytär. Arin työura alkoi varusmiespalvelusta Ilmavoimien teknisessä koulussa, jossa hän toimi lentokoneapumekaanikkona. Armeijan jälkeen hän kävi päällystöopiston ja oli opistoupseerin virassa rajavartiolaitoksella. Rajavartiolaitoksen toimessa hän kävi ilma-alusten tyyppikursseja Suomessa, Norjassa ja Ranskassa. Estonian uppoamisyönä Ari oli rajavartiolaitoksen päivystäjänä kotona, jossa hälytyksen tullessa ”hyppäsi” vaatteisiinsa ja sanoi Eija vaimolleen: ”Nyt on kiire”. Aamulla vaimo näki tv:stä, että ihan pian Ari ei takaisin tulekaan. Ari oli pelastushelikopterin miehistössä, jolla olikin onnea, koska he saivat pelastaa eläviä – seuraavat koneet nostivat merestä vain kuolleita. Ari sai tunnustuksena Estonian pelastustoimintaan osallistumisesta Suomen Leijonan Ritarikunnan ansioristin ja rajavartiolaitoksen ansiomitalin. Heidät kutsuttiin myös Viroon vierailulle ja sieltä Ari sai paikallisen rajavartiolaitoksen merkin: Miekka ja Ilves, Nro 035. Ari jäi eläkkeelle rajavartiolaitoksesta, mutta korkean ammattitaidon omaavana hänet houkuteltiin jatkamaan opettajana Porin ammattikoulussa.

Nuorempana Ari pelasi harrastetasolla jääkiekkoa ainakin KaKiPosssa silloin, kun seura oli juuri perustettu. Jääkiekkovalmennuksen Ari aloitti, kun vanhin lapsista aloitti kiekkokoulussa. Hän kävi läpi juniorivalmennustutkinnot ja valmistui A-juniorivalmentajaksi Vierumäellä TPS:n lähettämänä. Ari valmensi A-junioreissa aina A-akatemiaan saakka, jolloin hänen nuorempi poikansa siellä pelasi. Valmentamisen Ari lopetti vasta, kun aloitti työnsä opettajan toimessa Porissa, jolloin jääkiekkotoimintaan aika ei enää riittänyt. Niihin aikoihin Ari liittyi myös Lioneihin. Kolmannen lapsen – tyttären – luisteluharrastukseen Ari osallistui lähinnä tukijana kisakatsomossa.

Naapurina ja erävaelluskaverina Ari oli aina auttava puuha-Pete. Mikä tahansa seikka kotioloissa ja varsinkin autoissa tai moottoreissa tuotti ongelmaa, löytyi Arilta apu siihen. Jos ei sattunut juuri silloin olemaan kotona, niin kertoi kelloajan, jolloin saapuisi kotiin ja pyörsi pihaan, jos tarve vaati, kuinka myöhäiseen ajankohtaan tahansa. Arin äkillinen poismeno tuntui – ja tuntuu edelleen – hyvin epäuskottavalta. Aina aktiivinen ystävä ja Lions veli on poissa.