Gustafsson Carl-Anders (Cande)

Jäsen vuodesta 1.1.1994, presidentti kaudella 2001-2002.

-Terve!

Vantaankosken lionsklubin kuukausikokouksessa Bykullassa oven vieressä istuva myhäilevä mies ojentaa kätensä ja puristaa miehekkäästi.

Käsi on Carl-Anders (Cande) Gustafssonin. Tai oli: nyt hän on poissa, 85-vuotisen elämäntaipaleen jälkeen.

Cande tervehti joka kerta kaikkia aina yhtä sydämellisesti.

Kokouksissa mies puhui harvakseltaan, mutta silloin kannatti kuunnella. Punnittavaksi annettu asia ja näkökulmat perusteltiin hyvin. Ei hän aina ollut samaa mieltä, mutta koskaan hän ei sortunut toisten ivaamiseen tai pilkkaamiseen. Korkeintaan pää hieman pyörähteli epäuskoisesti, jos jokin ehdotus ei aivan miellyttänyt.

Ja tekijä hän oli. Siitä kertoo vaikkapa Vantaalla FurCenterissä (nyk. Saga Furs) vuonna 2003 järjestetty Suomen Lions-liiton vuosikokous, joka on jäänyt monien mieleen taloudellisesti ja toiminnallisesti aivan viimeisen päälle erinomaisena.

Vuosikokouspaikan valinnassa Candella oli keskeinen osa, olihan hän työelämässä FurCenterin johtaja.

Cande ei koskaan halunnut profiloitua klubissa sellaisena vaikuttajana kuin hän todellisuudessa oli. Enemmänkin hän oli tekijä. Luotettava toimija, joka innosti omalla esimerkillään.

Silloinkin, kun käveleminen oli viime vuosina jo hieman hankalaa.

Loppuun asti Nappulakisoissakin Canden punainen auto oli parkkeerattu Seutulan koulun pihalle. Ovi oli auki, jalat ojentuivat ulos ja sikarinsavu tuprahteli, kun hän seurasi kisoja ja antoi ohjeitaan.

Tai itsenäisyyspäivän aamun lipunnostossa Martinkeskuksessa: siellähän Cande istui kadun varteen pysäköidystä autossa, ja muutama tunti myöhemmin hänet nähtiin Pyhän Laurin kirkon sankarihaudoilla seppeleenlaskussa.

Mutta oli Cande paljon muutakin kuin leijona. Hän oli muun muassa autourheilumies viimeisen päälle, perustamassa esimerkiksi UFAK:ta eli Ungdomföreningarnas Automobilklubia vuonna 1966.

Ennen kaikkea Cande oli kuitenkin vapaapalokuntalainen. Vantaan VPK:n (Wanda FBK, Vanda Frivilliga Brandkår r.f.) jäsen 70 vuotta. Palopäällikkönä tästä ajasta hän oli 35 vuotta aina vuoteen 1998 ja viime vuodet kunniapalopäällikkö. Lisäksi hän toimi aktiivisena Vantaan VPK:n veteraaniosastossa.

Vantaan kaupungin palolautakunnan jäsenenä Cande vaikutti vantaalaisten turvallisuuteen parikymmentä vuotta, vuosina 1973-1993.

Candea voisikin luonnehtia mieheksi, joka kantoi huolta ympärillään olevista: klubilaisista, palokuntalaisista, turvallisuudesta, Nappulakisoista, klubin taloudesta...

Hänen yhteydessään voidaan yhtyä Suomen Lions-toiminnan teemalaulun eli Leijonahengen kertosäkeistön sanoihin:

Leijonahenki! On meille tärkeää.

Leijonahenki! Se meitä yhdistää.

Saman hengen kun myös nuoret tuntee toimissaan,

on tää aate voimissaan.

Saatamme uskollisen ja luotettavan veljemme Carl Anders (Cande) Gustafssonin hyvän Jumalan syliin.

Veljeä muistaen

Markku Lappalainen

Jarkko Leino

Thorleif Johansson

Kuva: Jukka Nurmivaara

Vår uppskattade medlem Carl-Anders Gustafsson, mera känd under namnet Cande, avled den 9 juli efter en längre tids sjukdom. Cande som hade varit aktiv på många håll led av sin försämrade rörelseförmåga under de senaste åren.

Till Vandaforsens Lionsklubb anslöt han sig år 1994 och fungerade som klubbens president 2001-2002.

I sitt yrkesverksamma liv arbetade han inom pälsnäringen. Han inledde sitt arbetsliv på Turkistuottajat, numera Saga Furs, som pälssorterare år 1962. Cande hade en god samarbetsförmåga och han avancerade under åren på Saga Furs. Han gick i pension år 1991 från en direktörspost.

Cande var en verklig föreningsmänniska och verkade i många föreningar i bygden. Han var ordförande i Vanda Ungdomsförening i över 10 år och därtill flerårig sekreterare och styrelsemedlem i samma förening. Som brandchef ledde han Vanda FBK i drygt 30 år och som aktiv idrottare i IF Helsinge-Atlas erövrade Cande många medaljer också på förbunds- och distriktsnivå. Krigsveteranerna och UFAK stod också hans hjärta nära.

Han sörjs närmast av sin son med familj samt många, många vänner

Gustav Åstrand