Vainio Toivo Olavi

Diplomikauppias Toivo Olavi Vainio kuoli 95-vuotiaana 14.6.2017 Pomarkussa lyhyen sairauden uuvuttamana. Hän syntyi Kiikalassa 16.12.1921 kauppiasperheen toisena lapsena. Talvisotaan Toivo ilmoittautui vapaaehtoiseksi juuri 18 vuotta täytettyään. Jatkosodassa hän palveli Sinisessä prikaatissa ja haavoittui kahdesti, mutta palasi rintamalle toivuttuaan vammoista. Sodassa hän sai kutsumanimensä Topi. Sotilasarvoltaan hän oli ylikersantti. Hänelle myönnettiin lukuisia kunniamerkkejä mm. urhoollisuudesta.

Elämäntyönsä Toivo Vainio teki Pomarkussa K-kauppiaana yhdessä puolisonsa kanssa. Hän suoritti lihakauppamestarin tutkinnon 1967. Myöhemmin hän sai Diplomikauppias nimityksen. Kauppiasura päättyi 26 vuoden jälkeen 1981, jolloin hänet nimitettiin Veteraanikauppiaaksi .

Toivo Vainio oli merkittävässä roolissa monessa yhdistyksessä. Pomarkun Metsästysseuran puheenjohtaja hän oli 32 vuotta. Metsällä hän kävi lähes 50 vuotta. Ampumassa hän oli vielä 2006, jolloin vuoden ammunnoissa sarjassa Tervaskannot tuli 3. sija.

Toivo Vainio oli yksi Pomarkun Lions Clubin perustajajäsenistä. Hän sai toiminnastaan Melvin Jones kunniataulun ja hänet lyötiin 2012 Arne Ritari-Säätiön Ritariksi ensimmäisenä LC Pomarkun historiassa. Hän oli vuosia Sotainvalidien Pomarkun osaston puheenjohtaja ja osallistui sotaveteraanien ja -invalidien toimintaan aktiivisesti puolisonsa kanssa.

Toivo Vainio oli Pomarkun yrittäjien puheenjohtaja. Lisäksi hän toimi mm. Lihakauppamestareissa.

Ansioistaan yhdistysten eteen tekemästään työstä hänelle myönnettiin Sotainvalidien kultainen ansiomerkki, Sotainvalidien suuri ansioristi, Veteraanien kultainen ansiomerkki, Suomen yrittäjiin kultainen ansiomerkki, OP kultainen ansiomerkki, Suomen metsästäjäliiton kultainen ansiomerkki.

Kauppiasuran päätyttyä Vainio rakennutti talon Pomarkun Jokirantaan, jossa hän sai toteuttaa itseään niin puutarhassa kuin nikkaroimalla ja elää rakastamansa luonnon keskellä elämänsä loppuun saakka. Metsästys, marjastus ja vierailut kesämökillä olivat laatuaikaa luonnossa. Luonteeltaan

Toivo Vainio oli rauhallinen, mutta myös tarkka, määrätietoinen ja ahkera. Silmäkulmassa oli aina iloinen pilke ja positiivisuus ja hyvyys olivat hänelle luontaista. Häntä jäivät syvästi kaipaamaan puoliso Terttu sekä laaja sukulaisten ja ystävien joukko.

Kristiina Saarinen, kummitytär, Terttu-puolison sisarentytär
Timo Kytölaakso, ystävä