"Kaikki toivottivat tervetulleeksi ja jaksoivat opastaa."

"Hyvä ystäväni kertoi aina silloin tällöin mukavia tarinoita leijonien toiminnasta. Kertoi hauskoja tarinoita leijonien tapaamisista ja retkiltä. Tarinoita riitti myös siitä, miten leijonat vuosien aikana ovat tehneet hyvää ja auttaneet lähialueen nuorisoa ja vähävaraisia eri tavoin. Usein tarinoissa yhdistyi leijonaveljien hyvä yhteishenki ja halu auttaa muita. Leijonien toiminta ei ollut minulle entuudestaan tuttua, mutta kerrotut tarinat alkoivat itää mielessäni ja kypsyivät viimein kysymykseksi; voisinkohan minäkin. Miten toimintaan pääsisi mukaan? Kysyin asiaa ystävältäni. Hän kertoi miten asiat etenevät, jos haluan mukaan. Halusin ja pian jo sainkin tiedon, että minut on hyväksytty Kangasalan leijoniin. Paluuta ei enää ollut.

Liityin mukaan koronaepidemian jo alettua. Kirjaimellisesti ensimmäinen leijonapäiväni oli Kangasalan leijonien perinteinen hyväntekeväisyystilaisuus, jossa kerätään joululahjoja paikallisille lastenkodeille ja vähävaraisille. Ystäväni lisäksi en ennakolta tuntenut ketään klubilaisiamme. Kiitos koronan, tutustuminen tai pikemminkin veljien tunnistaminen, vaati tavallistakin enemmän aikaa.

Hyväntekeväisyystilaisuus oli järjestetty paikallisessa Prismassa, jossa leijonaveljet perinteen mukaisesti tapasivat paikallisia asukkaita ja kertoivat mahdolisuudesta osallistua lasten joululahjakeräykseen. Tällä kertaa poikkeus aikaisempaan oli kuitenkin se, että epidemian johdosta kaikki leijonaveljet olivat asianmukaisesti pukeutuneet suojamaskeihin. Hieno asia kansanterveyden kannalta, mutta uuden leijonan ja ensikertalaisen kannalta melkoinen haaste.

Kaikki leijonaveljet olivat avuliaita. He esittelivät itsensä, toivottivat tervetulleeksi ja jaksoivat opastaa uutta veljeä. Siitä kaikille suuri kiitos! En kuitenkaan itse ole aiemmin ollut tilanteessa, enkä seurassa, jossa uusiin ihmisiin tutustutaan ja heidät opitaan tunnistamaan maskin takaa ainoastaan silmien värin ja äänenpainojen perusteella. Uusien nimien yhdistaminen silmiin ja puhetapaan oli haastavaa ja mielenkiintoista. Eivät nämä tunnisteiden yhdistelmät jääneet mieleen yhdellä kertaa, eikä vielä toisellakaan, mutta ajan myötä kyllä.

Korona-aikana leijonien kokouksia alettiin pitää myös teamsillä. Vaikka useimmissa tapauksissa virtuaalinen tapaaminen ei olekaan paras tapa tutustua ihmisiin, minulle se oli mahdollisuus ensimmäistä kertaa tutustua leijonaveljiin niin, että tunnistan heidät nykyään myös kasvojen perusteella.

Niin, se hyväntekeväisyystempaus onnistui poikkeustilanteesta huolimatta erinomaisesti. Kangasalalaisten käsi oli karttuisa ja paikallisille lapsille saatiin kerättyä suuri määrä paljon toivottuja joululahjoja ja monta säkillistä joulumieltä. Ensimmäinen päiväni osana leijonalaumaa ja -toimintaa ei olisi voinut olla onistuneempi parempi. Ja samoissa merkeissä ja tunnelmissa se jatkuu edelleen."