"Katseemme kohtaaminen johti minut leijonaksi."

"Mieleeni on jäänyt Leijonaksi tulemisen alku, kun elimme vuotta 1966.

Olin saanut uuden työpaikan kaksikielisestä Vöyrin kunnasta. Ruotsin kielitaitoni pulpahteli pikku hiljaa esiin Evijärven keskikoulun haateellisen ruotsinkielen opettajani kieliopin taitojen muodossa. Sanavarastoni kasvoi joka päivä ja siinä minua auttoivat ansiokkaasti työpaikkani henkilökunta. Kielioppi auttoi lauseiden muodostamisessa.

Niinpä uskaltauduin eräänä päivänä erääseen huutokaupptilaisuuteen, jossa myytin kodin irtaimistoa. Olin hiljattain avioitunut ja kodin irtaimistoa ei ollut kertynyt juurikaan mitään. Menin ajoissa paikalle, koska kuulin, että kylän väellä oli kiinnostusta siihen.

Väkeä kertyi ja koko ajan seisomapaikkani siirtyi lähemmäksi meklaria. Siinä aika kului ja hinnat kohosivat, joten eipä ollut silloinkaan rahaa korkeisiin huutoihin. Meklari oli puhelias ja kun huudot eivät nousseet tarpeeksi nopeasti hän loihe lausumaan, että

"rahamiehet eteen ja luikurit taakse" ,och samma på svenska, ja samalla hetkellä kohtasin hänen katseensa. Eipä siinä muu auttanut kuin pyrkiä pikku hiljaa hivuttautumaan takajoukkoihin.

Tämä meklari oli myös m.m. kunnanvaltuuston puheenjohtaja ja kihlakunnanoikeuden lautamies, joten seuraavan kerran katseemme kohtasivat Vöyrin käräjätuvalla, jolloin väittömäti meklari tunnisti minut. Olin paikalla nuorena poliisimiehenä tutustumassa oikeuden toimintaan ja lisäksi olin tutkinut erään oikeudessa käsiteltävän rikosjutunkin, joka mahdollisesti voisi aiheuttaa tutkijallekin kysymyksiä.

Työkaverini oli jo ollut LC Vöyrin jäsenenä pari vuotta ja klubikokouksessa, jonka presidenttinä em. meklari myöskin toimi, oli hän pyytänyt minulta kysymään lupautuisinko jäseneksi klubiin. Lupauduin ja minut kutsuttiin jäseneksi v.1966-1967 toimintakautena.

Ehkä se meklarin lausuma ja katseemme kohtaaminen johti minut Leijonaksi, jota on nyt jatkunut näihin päiviin saakka. Välillä klubin nimi vaihtui ensin LC Härmät ja sitten parin vuoden kuluttua LC Alahärmäksi.

-Sieltä Vöyrin klubin ajoilta on mieleeni jäänyt "Punainen Sulka" -keräys. Saattoi olla aivan niitä ensimmäisiä keräyksiä ennen tai jälkeen vuodenvaihteen 1970. Saimme klubiimme mieiestämme kohtuullisen paljon höyhen sulkia ja lisäksi autoihin kiinnitettäväksi tarkoitettuja sulkia vaihdettavaksi rahaan. Niinpä mietimme erilaisia vaihtoehtoja ja työkaverini kanssa sitten esitimme klubille, että mennään porukalla valtatie 8 varteen Kerklahden levähdypaikalle ja pidetään siinä kahden miehen liikenneratsia. Muut leinjonat voivat sitten myydä sulkia, kun tarkastamme autoja. Ajankohdaksi sattui sitten lauantaipäivä ja kellonajaksi sopivasti ajankohta, kun Vaasan laivalta tulee autojen purkaus kohti Kokkolaa. Autojahan tuli aivan tarpeeksi ja veljillä oli täysi työ myydä sulkia, jotka loppuivat alta aika yksikön, joka oli yksi tunti.

Sattuipa vielä niinkin, että läänin poliisitarkastaja oli myös matkalla "amerikan raudallaan" kohti Kokkolaa ja tuli myös pysäytetyksi ja joutui leijonien käsittelyyn. Kun huomasimme tilanteen, saimme jostakin syystä kylmän ringin takapuolen ympärille, mutta kävimme ilmoittautumassa päällikölle, joka, kuultuaan tehtävämme sisällön kertoi, että hienoa, jatkakaa vaan samaan tyyliin."