"Omalla paikkakunnalla toimiminen on ollut varsin leppoisaa."
Mirva Rajala
LC Urjala/Linnattaret
"Muistan, kun mulle puolituttu Tiina, silloinen presidentti, laittoi viestiä, ja kutsui minua mukaan lions clubiin. Olin yllättynyt, että miksi juuri minä. Mietin vastaustani pari päivää ja varmistin vielä mieheltäni, joka tuntee monet pienellä paikkakunnalla, että voinko mennä mukaan toimintaan ja onhan se täysin puolueetonta yms.
Ilmoitin Tiinalle, että voin liittyä. En päässyt kuitenkaan heti toimintaan mukaan, vaan liittymiseni piti vielä hyväksyä kuukausikokouksessa. Silloin vielä jäsenten hyväksymisestä äänestettiin, mikä nykyisin tuntuu oudolta. Olin perheeni kanssa lapissa lomalla, kun Tiina soitti ja ilmoitti että minut on hyväksytty. Oli se hieno tunne silloin.
Uuden lionin liittymiseen kuuluu myös koulutukseen osallistuminen. Meidän piti mennä yhdessä kummini Tiinan kanssa piirikokoukseen ja koulutukseen Lempäälään, mutta Tiinalle tulikin viime hetkellä este. Menin sitten yksin. Ensi näkymä oli kyllä melkein pelottava. Itse ihan tavallisena, ensikertalaisena osallistujana, hämmästyin todella, kun minut vastaanotettiin tummissa takeissa, joiden rintapieliä koristi useat merkit ja prenikat. Onko toiminta sittenkin liian ”hienoa” minulle? Onneksi löysin pian tuttuja Urjalan miesklubiin edustajia ja aamukahvipöydässä heidän kanssaan jännitys sitten laukesi.
Tuon jännittävän alun jälkeen olen ollut useissa aktiviteeteissa mukana ja omalla pienellä paikkakunnalla toimiminen on ollut varsin leppoisaa. Ja itse kummina toimiessani muistan varoittaa uutta jäsentä, ettei ne sinitakit sentään purematta niele."
Sivua päivitetty viimeksi 8.4.2022