Laitakari Ilmari

Ilmari Laitakari 1943–2022

Myyntimies

MYYNTIMIES Ilmari Laitakari kuoli 19. toukokuuta 2022 Laakson sairaalassa 78-vuotiaana. Hän oli syntynyt Helsingissä 2. lokakuuta 1943.

Laitakari teki elämäntyönsä myyntimiehenä, ensin libristinä vanhempiensa kirjakaupassa, sitten piiriedustajana vakuutusyhtiö Suomi-Salamassa ja Pohjolassa. Ura päättyi ennen vuosituhannen vaihdetta, kun vakuutusjätti saneerasi miehen eläkkeelle. Sitten riitti aikaa omille projekteille.

Kaupankäynti pysyi Laitakarilla elämäntapana pikkupojasta kuolemaan. Hän tinki ja junaili, osti ja myi. Milloin kaupan oli vappupalloja, milloin leijonien kinkkuarpoja, milloin kirjaharvinaisuuksia toisille keräilijöille.

Kerran hän hommasi tukusta satoja lp-levyjä, joita sitten kauppasi kaverinkavereille. Omaan hyllyyn jämähti metrin verran humppaa, joka ei muille kelvannut.

Hän rakasti tavaraa. Koskaan raha-asiat eivät päässeet niin huonoiksi, ettei ensipäiväkuoriin tai keräilyrahoihin olisi riittänyt rahaa. Tuhansien kirjojen lisäksi nurkkiin kertyi laajat kokoelmat muun muassa postimerkkejä, puhelinkortteja, teepussiaforismeja, kolikoita ja Mustanaamio-lehtiä.

LAITAKARI viihtyi yhdistyksissä ja yhteisissä riennoissa. Jo lapsuudenkodista tuli malli puolue- ja kotiseutuhommiin sekä hyväntekeväisyyteen. Itsestään selvää oli, että kavereita ja sukulaisia piti jeesata vaivaa ja suhdeverkostoja säästämättä. Viime vuosina erityisesti Lions-toiminta muodostui hänelle tärkeäksi.

Juhannuksena 1966 Laitakari avioitui Ritvansa (o.s. Korhonen) kanssa. Yhteistä taivalta kesti 56 vuotta. Koti pysyi Helsingin Tapaninvainiolla. Lapsia syntyi kolme.

Perheessä työnjako oli selvä. Laitakari keskittyi ulkosuhteisiin ja projekteihin. Vaimolle jäivät käytännön hommat ja kotiasiat. Usein tämä koetteli vaimon hermoja, ”mutta eipä ainakaan ollut tylsää”.

Laitakarin viimeistä vuosikymmentä leimasi sairastelu. Diabetes ja huonot elämäntavat veivät jalan. Pää toimi. Punainen Nortti oli rakas harrastus, liikunta ei. Alkoholiakin hän käytti enemmän kuin hoitavat lääkärit suosittelivat.

Yksi olennainen piirre Laitakarissa oli huumorintaju. Hän osasi paljon vanhoja vitsejä ja teki nuorempana käytännönpiloja. Kun perheeseen ostettiin väritelkkari, hän pakkasi vanhan mustavalkoisen siististi uuden tv:n laatikkoon ja tiputti Pukinmäenkaaren varteen. Hykerteli kotona, miten nopeasti joku ohiajanut oli napannut laatikon kyytiinsä kuin aarteen.

Viimeisen vitsinsä Laitakari kertoi kotiin tulleille hoitajille viikkoa ennen lähtöä: mitä eroa on koronalla ja korollalla? Vitsin loppua hän ei itse enää jaksanut muistaa. Me jäljelle jääneet tiedämme yhden vastauksen.

Timo Laitakari

Kirjoittaja on Ilmari Laitakarin poika.