"Jokainen jäsen toimii omien kykyjensä ja taitojensa mukaan."

"On jäänyt hyvin mieleen raikas 20 asteen pakkasaamu tiistaina 20. helmikuuta vuonna 2007. Edellisenä iltana olin antanut lion-lupauksen LC Enonkosken klubi-illassa. Tilaisuus oli arvokas ja juhlallinen. Hetkeä juhlisti pöydällä palava kynttilä, kun lion presidentti Jyri ja kummini lion Raili ottivat lion lupaukseni vastaan ja kummini kiinnitti jäsenyyden tunnukseksi lion merkin pukuuni. Tunsin itseni tervetulleeksi leijonaksi. Klubiin liittymisen kannustimena oli halu auttaa ja ilahduttaa siinä, missä voi.

Heräilin yöllä normaalia useammin. Jännitti antamani lion lupaus Pystynkö antamani lupauksen täyttämään klubin sääntöjen vaatimalla tavalla ja osaanko toimia tehtävissä, joita klubin jäsenyys tuo tullessaan. Aamulla ensimmäisenä muistelin edellisen illan tilaisuutta. Toisaalta olin kiitollinen, että minut on kutsuttu klubin jäseneksi, mutta tiesin varsin vähän klubin toiminnasta. Tosin klubin jäseninä oli ennestään monia tuttuja henkilöitä muista yhteyksistä, sisäänajo jäseneksi näin oli luontevaa. Uuden jäsenen opas tuli luettua moneen kertaan heti alkuun.

Samaisena ensimmäisenä päivänä kerroin lapsilleni uudesta harrastuksestani antamalla kuvan lionstoiminnasta hyväntekeväisyysjärjestönä. Läheiset ystäväni ilahtuivat kahdestakin eri syystä saamastani kutsusta klubin jäseneksi, toteamalla ”Olet juuri sopiva henkilö leijonaksi ulospäin suuntautuneena ja auttamistahtoisena ihmisenä, ahkeruutta unohtamatta ja äsken alkaneille eläkepäiville tuli näin sopivasti uutta toimintaa.”

Tosin, olihan minua pyydetty jo aikaisemminkin klubin jäseneksi, mutta vaativa työ ja pitkät työpäivät paikallisen Salen myymäläpäällikkönä eivät mielestäni olleet hyvä yhdistelmä.

Pääsin hyvin työnmakuun klubissa jo ensimmäisenä päivänä leijonana. Edellisenä iltana klubikokouksessa oli valmisteltu keväällä pidettävää kirpputoria. Entisenä kauppiaana myyntityön suunnittelu vei minut mennessään. Kynnys tuli matalammaksi aktiviteetteihin.

LC Enonkoski oli tehnyt sääntömuutoksen joitain vuosia aikaisemmin jolloin klubista tuli yhteisklubi. Aikaisemmin naiset olivat toimineet puolisoina. Yhteisklubi ajattelutti ainakin ensimmäisenä päivänä, miten miehet suhtautuvat naisleijoniin. Arkailu oli turhaa, kaikki on mennyt oikein mukavasti. Jokainen jäsen toimii omien kykyjensä ja taitojensa mukaan. Ja olihan jo kolme naisleijonaa klubissa edellä kävijöinä.

Luonteeltani olen sellainen, että ajatus tottuu pian uuteen edessä olevaan. Jo ensimmäisen leijonajäsenyys päivän aikana normaaleja arkisia askareita tehdessä totesin tutustuttuani Enonkosken klubin omiin arvoihin viitaten: Toimin klubissa yhdessä toisten jäsenten kanssa ”Paikkakuntamme parhaaksi” .

Tehtävät ovat ihmisen kyvyn mittaisia ja myös jäsenyyden tuoma sosiaalinen kanssakäyminen on tärkeä toimintamuoto, johon olen tottunut elämän matkan varrella. Tehtävät mitä annetaan, olen vuosien varrella ottanut vastaan.

Klubivuosiakin on 15 vuotta takana ja klubin presidenttinä olin kauden, vuosina 2013-14."