"Neljä veljeä kuoli, eikä kukaan surrut."

Se oli Kari Mannisen Lions-historian toinen kokous toukokuussa 1997, kun hän kuuli toimikuntien raporttien kohdassa: ”Veljessaatto, neljä veljeä.”

Olin hyvin hämmästynyt, kun ei pidetty hiljaista hetkeä eikä kukaan tuntunut millään tavalla surevan poismenneitä veljiä. Silloin ajattelin, että minkähänlaiseen klubiin olen tullut, kun kuukaudessa on neljä veljeä kuollut, eikä se tunnu ketään koskettavan.

LC Imatran seuraavissa kokouksissa ja keskusteluissa selvisi, ettei tilanne ollut niin vakava, kuin raportin sanoista luulin. Klubin aktiviteetiksi oli juuri saman vuoden alusta tullut kantopalvelu, jossa vainajan kantamiseen tarvittavat ihmiset tulivat klubista. Aktiviteetin nimi oli tuolloin veljessaatto. Myöhemmin nimi muuttui yksinkertaisesti saattoaktiviteetiksi ja samanlaiset väärinkäsitykset vältettiin.

Kari Manninen oli presidentti 2003-2004. Hän on ansioitunut erityisesti klubin liikuntavastaavana. Hänen on myös klubin Lions Quest-vastaava. Manninen on vuodesta 2007 lähtien järjestänyt ns. korkeanpaikanleirit Tahkolla ja Kolilla. Tässä kuussa jälleen kymmenkunta veljeä on lähdössä Kolille hiihtämään ja laskettelemaan sekä veljeshenkeä kohtottamaan kolmeksi vuorokaudeksi. Koululaisille vuosittain jatettavista stipendeistä Kari Manninen on vastannut vuosia. Viime vuonna stipendien kokonaissumma oli 1200 euroa jakautuen 20-25 koululaiselle.

Ansioitaan Kari Manninen palkittiin Melvin Jones -jäsenyydellä vuonna 2014 klubin 60-vuotisjuhlassa.

Tärkeä apu ja hiljentyminen

Saattoaktiviteettia toteutettiin 1997 aluksi niin, että klubin veljet oli jaettu neljään ryhmään, jotka päivystivät kuukauden kerrallaan. Vuosittain palvelussa tarvittiin 70-80 veljen auttamispanos. Kun Imatralla käynnistettiin vainajien tuhkaus 2003, palvelun tarve väheni niin, että 2005 päivystyksestä luovuttiin. Viime toimintakaudella kantokertoja oli 20 ja 54 veljeä oli kantamassa.

Saattoaktiviteetti on vainajien omaisille oleellisen tärkeä apu. Veljille palvelu tarjoaa taas hyvän hiljentymishetken iäsyysasioiden äärellä ilman henkilökohtaista surua. Klubi puolestaan saa aktiviteetistä tuloa uuteen auttamiskohteeseen jaettavaksi.

Kuvassa Kari Manninen, joka on Suomen vanhimpiin lionsklubeihin kuuluvan LC Imatran ansioitunut veli, joka osallistuu säännöllisesti saattoaktiviteettiin.

teksti: V-P. Vahvaselkä, LC Imatra