"Tuntuu hyvältä olla mukana arvokkaassa toiminnassa."

"Olin saanut yllättäen kutsun paikallisen lionsklubin jäsenyyteen. Tietoni lionstoiminnasta oli erittäin vähäinen. Olin kuullut, että työpaikkani toimitusjohtaja kuuluu ”leijoniin”. Käsitykseni mukaan se on joku kansainvälinen järjestö, johon kuuluu lähinnä ”valikoituja Isokenkäisiä”.

Yllättäen erään asian yhteydessä sain kutsun paikalliseen klubiin. Se kutsu tuli niin yllättäen, että en paljon ehtinyt perehtymään mistä on kysymys. Koska nuo kutsujani olivat hyviä tuttavia ja pitkäaikaisia ystäviäni, en paljon miettinyt vaan lupauduin. Kotona sitten mietin, mitä tuli luvattua ja mitähän se lopulta minulta edellyttää. No menen nyt ainakin ensimmäiseen kokoukseen.

Etukäteen jännitin tulevaa illan kokousta. Ketähän kaikkia siellä on? Mitenhän siellä toimitaan? Olin kuullut, että ryhmää johtaa presidentti! Kuinkahan virallista ja byrokraattista siellä on? Vähän arastellen menin paikalle, jossa huomasin muutamia tuttuja henkilöitä ja heidän puolisojaan. Tilaisuus alkoi ruokailulla.

Kiinnitin huomiota, että ensinnäkin minut otettiin vastaan ystävällisen ”epävirallisesti”. Taisivat tietää, että olin tulossa. Kaikki olivat pukeutuneet rennonnäköisesti. Useimmilla oli rinnassaan Lions-merkki, joillakin useampia. Monilla oli nimikyltti.

Aterian jälkeen siirryimme kokoukseen, jonka alussa oli joku yleisinfo, jossa myös puolisot, eli ladyt olivat mukana. Varsinaisen kokouksen aikana he siirtyivät toiseen huoneeseen pitämään omaa kokoustaan. Alussa oli myös minulle varattu aika esitellä itseni.

Sitten jossain vaiheessa kokouksen alkupuolella minut pyydettiin poistumaan kokouksesta vähäksi aikaa. Pian kutsuttiin takaisin ja presidentti toivotti minut tervetulleeksi klubin jäseneksi. No se tietysti tuntui hyvältä, että hyväksyivät minut joukkoonsa.

Jo tuossa ensimmäisessä kokouksessa huomasin, että klubin toiminta keskittyy avustustoimintaan ensisijaisesti omalla paikkakunnalla. Toiminnan kohteena vaikutti olevan lapset ja nuoret sekä muut yksittäiset avuntarpeessa olijat. Kokous eteni ilman suurempaa virallisuutta hyvin leppoisassa ilmapiirissä. Erityisesti huomasin, että vaikka jäsenet olivat aika erilaisista elämäntilanteista, klubissa he olivat tasavertaisia ”veljiä” keskenään.

Kokouksen päätyttyä, kotimatkalla tuntui hyvältä olla mukana tuossa arvokkaassa toiminnassa, vaikka tiesinkin omat rajallisuuteni. Kotona vaimolle kerroin tutuilta terveisiä ja sanoin, että upeaa toimintaa. Minä olen jäsen."