Majakkasairaalaan Leijonahuoneet

Turun yliopistollisen keskussairaalan uuden T3-sairaalan, Majakkasairaalan, tiloissa sijaitsee myös uusi lasten ja nuorten klinikka.

Uuden sairaalan toiminta perustuu sekä toimintojen keskittämiseen että hoitoprosessien kehittämiseen, mm. hoito on entistä enemmän perhekeskeistä.

Suunnitteluvaiheessa lastenklinikan ylilääkärinä toimineen Jussi Mertsolan ja ylihoitaja Wiveka Kauppilan sanoin vanhemman läsnäolo lapsen hoidossa auttaa paljon monella tavalla olipa lapsi pieni keskonen tai jo kouluikäinen. Tästä syystä lasten ja nuorten klinikkaan on rakennettu perhehuoneita ja myös erillisiä vanhempainhuoneita, jotta vanhemmille voidaan taata mahdollisuus osallistua lapsen päivittäiseen hoitoon sekä yöpyä osastolla.

Lions järjestö on palvelujärjestö, joka pyrkii toiminnallaan mm. auttamaan eri ikäisten hyvinvoinnissa. Yhtenä viime vuosien erityiskohteena ovat olleet lapset ja nuoret.

Lions A- piirin kysyessä keväällä 2016 mahdollisuutta Tyksin lasten ja nuorten klinikalta tehdä yhteistyötä lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemiseksi ja edistämiseksi. Yhteistyötarjous otettiin erittäin positiivisesti vastaan. Kohteeksi valikoitui uuden sairaalan vanhempainhuoneiden sisustaminen ja huoneet nimettiin Leijonahuoneiksi. Klinikalla järjestettiin myös sen hetkisten potilaiden kesken leijona-aiheinen piirustuskilpailu, jonka voitti Konsta Mehtälä. Voittajatyö on esillä Leijonahuoneiden yhteistilassa. Piirustuksen aihetta on käytetty lisäksi projektin eri materiaaleissa ja esim. lahjoittajataulussa.

Leijonahuone-aktiviteetti lähti hienosti liikkeelle. Aktiviteetti rajattiin vuosille 2017–2019. Jokainen klubi tai myös yksittäiset henkilöt voivat tehdä rahalahjoituksia. Tavoitteeksi asetettiin 30 000 €, mutta kohde koettiin niin tärkeäksi, että summa nousi lopulta 50 000 €:een.

Toimintatilat

Leijonahuoneet ovat rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa, ja lasten ja nuorten osasto sijoittuu muuten toiseen kerrokseen. Näin välimatka osaston ja huoneiden välillä on varsin lyhyt. Leijonahuone-kokonaisuuteen kuuluu yhteisen, keittiön sisältävän, oleskelutilan (12,5 m2) lisäksi neljä majoitukseen ja lepoon tarkoitettua huonetta (8–9 m2). Toisesta kerroksesta löytyvät hallinnon tilat, potilashuoneet, päivystys, vastaanotot ja muut hoitoon liittyvät tilat. Osastokohtaisilla väreillä ja eläinhahmoilla on kerroksissa selvennetty potilaiden ja vanhempienkin liikkumista paikasta toiseen.

Miksi vanhempien majoitustila sairaalan yhteydessä on tärkeä asia?

Toimialuejohtaja Heikki Lukkarinen:

Potilaita tulee koko erva-alueelta (erityisvastuualue), eli Vaasan ja Porin seudulta sekä Varsinais-Suomesta ja Ahvenanmaalta. Perheet tulevat lapsensa kanssa joko kirurgiseen toimenpiteeseen tai muuhun hoitoon. Hoitojaksot vaihtelevat yleensä yhdestä päivästä muutamiin viikkoihin. Sairaalaympäristö voi olla, esimerkiksi isompien lasten teho-osasto, hyvin hektinen. Osastolla on paljon laitteita, jotka piippaavat ja hoitotoimenpiteitä tehdään koko ajan. Vanhemmat eivät voi olla paikalla auttamassa ja tukemassa niin paljon kuin haluaisivat ja siksi heille pitää mahdollistaa uni ja lepo, jotta he olisivat mahdollisimman hyvinvoipia hoitamaan lasta. Mitä sairaampi lapsi, sitä enemmän hän tarvitsee vanhempiaan.

Sairaalahoidosta tiedetään tutkitusti, että sen kokonaisuus tuottaa helposti trauman. Vaikka toimenpide sinänsä ja hoito on onnistunut hyvin ja potilas on parantunut ja kaikki on hyvin niin se, että lapsi on joutunut sairaalaan ja todettu sairaus, jota pitää hoitaa, aiheuttaa trauman koko perheelle, niin sisaruksille kuin vanhemmille.

Vanhemman läsnäolo sairaalassa on maksimaalista, mikäli pystytään sairaalassaoloaika luomaan sellaiseksi, että siellä on lepoajat ja mahdollisuus vetäytymiseen ja jopa työskentelyyn. Se nopeuttaa ensinnäkin hoitoaikoja ja lasten kuntoutumista ja se mikä on oleellisinta, vanhemmille ei jää pelkoja ja traumoja sairaalahoitoajasta, kun he ovat läsnä katsomassa mitä tapahtuu.

Aikaisemmin kun lapsi tuotiin sairaalaan, vanhemmat käännytettiin ovelta takaisinpäin ja sanottiin, että kiitos me otamme tämän lapsen. Vanhempi oli kotona kauhuissaan ja mietti, että mitä lapselle. tapahtuu. Informaatio tuli ehkä kerran, kaksi päivässä. Tällaista oli vielä parikymmentä vuotta sitten monessa sairaalassa, Suomessakin vielä 10–5 vuotta sitten. Myös henkilökunta on ymmärtänyt, että on kaikkien etu, mitä enemmän vanhemmat ovat sairaalassa lastensa mukana, sitä enemmän saadaan apua hoitamisessa. Toisin kuin aikuisten sairaalahoidossa, mitä terveempi ja vilkkaampi lapsi on, sitä enemmän hän tarvitsee valvontaa. Hoitoisuusluokitus menee päinvastoin kuin aikuispuolella, eli kuinka monta hoitajaa tarvitaan per lapsi.

Eri ikäisten lasten kohdalla on tietysti erilaiset tarpeet. Tuntuu hassulta vanha ajatus, että vanhemmat suljetaan ulkopuolelle, koska silloin, kun lapsi on sairaammillaan, hän eniten tarvitsee vanhempiaan. Tämä vuoksi on tärkeää mahdollistaa niin hyvin kuin me pystymme vanhempien maksimaalinen läsnäolo. Se on huomioitu huonesuunnittelussa koko sairaalassa siten, että myöskin potilashuoneissa oleskelu on mahdollista. Se on kuitenkin aika raskasta ja intensiivistä varsinkin, jos on vakavasti sairaasta lapsesta kysymys. Tukemisesta ja vanhempana olosta ei tule mitään, jos valvot yöt läpi. Tarvitaan unta ja sen vuoksi on hyvä, että nyt vanhempainhuoneet ovat osaston välittömässä läheisyydessä, eikä tarvitse lähteä minnekään. Monelle vanhemmalle kynnys poistua sairaalasta hakemaan vaikka ruokaa, on monesti hyvin iso, koska hän ei halua jättää lasta yksin sairaalaan.

Kyllä tämä on todella hieno muutos klinikalle. Vanhassakin sairaalassa on ollut järjestelyjä vanhempainhuoneesta ja sitä kautta tiedetään, että tämä on aivan ehdoton juttu.

Miten vanhempia informoidaan tällaisesta mahdollisuudesta?

Heikki Lukkarinen: Aina hoitojaksoa varattaessa kysytään, että tarvitsetteko vanhempain huonetta. Yleensä huone varataan, jos he tulevat pitkältä matkalta, esimerkiksi Ahvenanmaalta tai Vaasan seudulta ja tiedetään, että toimenpiteet kestävät tietyn ajan. Varsinkin, jos hoitojaksolla tarvitaan tehohoitoa, huone varataan automaattisesti.

Koska vuodeosastolla on lähtökohtaisesti yhden hengen huoneet, joissa pääsääntöisesti on ns. kaappisängyt suunniteltu ja rakennettu niin, että siellä pystytään yöpymään samassa huoneessa. Vuodeosaston kaikki seurantalaitteet on suunniteltu niin, että ne eivät yöaikaan piippaa tarpeettomasti siinä huoneessa, vaan hoitajan taskussa tai keskusvalvomossa. Näin on pyritty maksimoimaan vanhemmalle rauhallinen uni lapsen kanssa nukkuessaan. Siinäkin voi tulla tilanne, että lapsella on tiettyjä vaivoja ja lapsi on hyvin levoton tai jotain muuta. Tällöin vanhempi voi tarvita välillä lepoa ja tulla vanhempainhuoneeseen alakertaan nukkumaan.

Vanhemmat saavat itse päättää, tulevatko lapsen mukana, mutta me kysymme automaattisesti ja oletamme, että vanhemmat pääsisivät tulemaan. Nykypäivänä on oikeastaan poikkeus, jos vanhempi ei ole sairaalahoitojaksolla mukana.

Tuleeko huoneen käytöstä jokin erillinen kustannus vanhemmille maksettavaksi?

Heikki Lukkarinen: Ei tule, vaan kaikki kuuluu normaaliin päivämaksuun.

Vanhemmille tarkoitettujen tilojen perustaminen

Heikki Lukkarinen: Tällaiset tilat täällä, kuten vanhassakin sairaalassa, on kalustettu lahjoitusvaroin, koska se ei silloin ollut ydinsairaalatoimintaa ja siksi tämä on ollut tosi hieno hanke, kun lionsit ovat tähän lähteneet mukaan ja nähneet asian hyödyllisyyden tarpeellisuuden. Uskon ja toivon, että tavallaan tämä tekee standardia tulevaisuuteen. Olemme kiitollisia lahjoituksista ja ne ovat tosi tärkeitä nyt ja tulevaisuudessakin, mutta toivon, että lahjoituksilla saadaan aikaan alku jollekin, josta tulee standardi. Mielestäni tästä pitää tulla vaatimus, että kun rakennamme tulevaisuuden sairaaloita, siihen ei tarvita lahjoitusvaroja vaan ne kuuluu rakentaa yhteiskunnan varoilla. Näin sen pitäisi mennä, mutta monesti jonkin uuden toiminnan käyntiin saaminen on hirveän paljon helpompaa, jos siihen on saatu starttiraha lahjoituksena, josta sitten toiminta lähtee eteenpäin. Sitten kun malli on vakiintunut, voidaan sanoa kaikille, että tämä kuuluu normaaliin toimintaan, että lastensairaalassa kuuluu tällaiset vanhempainhuoneet olla. Sama koskee monesti sairaalan tutkimuslaitteita, joita on saatu lahjoituksina ja joilla tehdään joku juttu hienommin. Yhteiskunnan kassa ei ole pohjaton. Siksi uusien avausten, joista ei vielä tiedetä ovatko ne ihan varmasti sellaisia, että ne auttavat, tehostavat ja parantavat hoitoa, investoiminen on helpompaa lahjoitusvaroin. Kun homma on saatu käyntiin ja käytettävissä on informaatioita, että tämä onkin hyvä juttu, toiminta voidaan laajentaa kaikkialle.

Sellaiset hankinnat, kuten esim. keskoskaapit ja hengityskoneet, joita sairaalassa ilman muuta pitää olla, kuuluu kustantaa verovaroin, eikä lahjoituksilla. Vanhempien ja perheiden ja lasten viihtyvyys ja sen tukeminen ja hankkeet mitkä edistävät perheen hyvinvointia ovat sellaisia, joihin halutaan kohdentaa lahjoitusvaroja. Tämä projekti hyvä osoitus siitä.

Tulevaisuuden näkymiä

Heikki Lukkarinen: Seuraavien vuosien tai vuosikymmenten murheena ovat tämän Corona-ajan lapset ja mitä siitä seuraa, on jo tällä hetkellä iso murhe. Murheena ei ole kuitenkaan pelkästään Corona-aika, vaan jo ennen sitä oli olemassa negatiivinen trendi teini-ikäisten pahoinvoinnista ja syrjäytymisestä. Se on isompi yhteiskunnallinen asia, johon pitäisi nyt kaikki paukut laittaa. Näihin hankkeisiin pyritään kohdentamaan myös lahjoitusvaroja. Tässä on ensimmäisenä tavoitteena konkretisoida, mihin joku lahjoitus menee, koska nuorten syrjäytyminen tai pahoinvointi on aika abstrakti asia.

Lahjoitusvarojen käyttö jatkossa

Heikki Lukkarinen: Kaluston kulutus on kohtalaista ja siksi niitä on uudistettava ja päivitettävä, eli sen ylläpito on yksi tärkeä kohde, johon varoja voisi käyttää. Vaihtovälikin on helposti vain pari-kolme vuotta. Käyttäjiä on paljon ja erilaisia, joka vaikuttaa kulumiseen. Lisäksi siivoaminen päivittäin lyhentää kalusteiden käyttöikää.

Teksti: Ulla Rahkonen ja Markku Patrikainen, kuvat: Markku Patrikainen