Denna webbplats använder cookies

Denna webbplats använder cookies som är nödvändiga för operationen, liksom statistiska cookies som möjliggör utveckling av webbplatsen. Dessutom kan en del innehåll kräva godkännande av marknadsföringscookies. Läs mer om de cookies vi använder.

Denna webbplats använder cookies

Denna webbplats använder cookies som är nödvändiga för operationen, liksom statistiska cookies som möjliggör utveckling av webbplatsen. Dessutom kan en del innehåll kräva godkännande av marknadsföringscookies. Läs mer om de cookies vi använder.

Dina cookieinställningar har sparats.

Sri Lankan historian pääkohtia

Sri Lankaan voi tutustua osoitteissa
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sri Lanka
http://www.srilankatourism.org/


Sri Lanka on päärynän muotoinen saari Intian niemimaan eteläpuolella. Välimatka pohjoisesta etelään noin 430 km ja leveimmältä kohdalta 225 km. Pinta-ala 60 000 km2 (hieman suurempi kuin Oulun lääni).
Trooppinen ilmasto, vuoden keskilämpö pääkaupunki Colombon alueella 27 astetta, sisämaassa 20 ja vuoristoalueella 16 astetta.
Asukasluku 20 miljoonaa. Heistä 74 % buddhalaisia sinhaleesejä, 18 % hindulaisia tamileita ja 8 % muslimeja.
Arabit kutsuivat saarta nimellä Serendib, portugalilaiset käyttivät nimeä Ceilao, hollantilaiset nimeä Zeilan ja englantilaiset Ceylon.
Ceylon itsenäistyi 1948. Vuonna 1972 valtion nimeksi tuli Sri Lanka ja vuodesta 1978 virallinen nimi on Demokraattinen sosialistinen Sri Lankan tasavalta.

Varhaiset vaiheet

Sinhaleesit ovat siirtyneet Intian pohjoisosista 600-luvulta eKr. lähtien Sri Lankaan. Tamileita on siirtynyt Intian eteläisistä osista 400-luvulta eKr. lähtien saarelle. Weddah-kansaa, jota pidetään saaren alkuperäisinä asukkaina, on Lankassa jäljellä vain muutamia satoja.

Anuradhapuran aika 400-luvulta eKr. - 1000-luvun alkuun jKr.

Useita kuningaskuntia eri aikoina, Anuradhapuran kuningaskunta voimakkain ja pysyvin.Buddhalaisuus levisi Sri Lankaan 200-luvulla eKr. Silloin myös kirjoitustaito.
Anuradhapuran voimakkaat kuninkaat rakennuttivat kymmeniä tekojärviä keinokastelua varten. Se joutui jatkuvasti hyökkäysten kohteeksi sekä Intian kuningaskuntien että Lankan sinhaleesi- ja tamili-kuningaskuntien taholta.

Polorannuvan aika 1000-luvulta - 1200-luvulle

Anuradhapura jäi autioksi, kun kuningas Vijayabahu I päätti hyökkäysten takia siirtää hallintonsa keskiosaan saarta vanhojen kulkuväylien risteyskohtaan ja rakennutti sinne mahtavan kaupungin, josta on nykyisin vain rauniot jäljellä.
Polonnaruva oli vain kaksi vuosisataa merkittävä keskus. Sen jälkeen kaksi vuosisataa oli pirstaleista aikaa, jolloin viisi kuningaskuntaa kilpaili johtoasemasta.

Portugalin siirtomaavallan aika 150 vuotta, 1505 - 1656

Lissabon oli 1500-luvulla Euroopan maustekaupan keskus. Portugali tavoitteli pippuria, kanelia ja muita mausteita. Rakentamalla linnoituksia saaren rannikoille ja laivastonsa avulla se otti maustekaupan haltuunsa. Sisämaassa säilyttivät kuningaskunnat itsenäisyytensä.

Hollannin aika 150 vuotta, 1656 - 1796

Amsterdamista tuli Euroopan maustekaupan keskus 1600-luvulla. Sen Itä-Intian komppania hankki tukikohtia ja alueita maustekauppaa varten. Sri Lankassa hollantilaiset hallitsivat rannikkoalueita ja maustekauppaa, mutta eivät onnistuneet alistamaan voimakkainta Kandyn kuningaskuntaa valtansa alle. Kaneli ja muut mausteet sekä norsut Intiaan olivat tärkeimpiä vientitavaroita. Tuonnissa olivat riisi ja kankaat tärkeimpiä.

Iso-Britannian aika 150 vuotta 1800-luvun alusta itsenäistymiseen 1948

Ranskan suuren vallankumouksen pyörteissä Englanti otti omistukseensa Hollannin siirtomaat. Vuodesta 1815 oli koko Ceylon, kuten englantilaiset kutsuivat saarta ja myös Kandyn kuningaskunta, englantilaisten hallinnassa.
1830-luvulla alkoi englantilaisia siirtolaisia saapua maahan, kun brittiläinen hallinto tulkitsi, ettei lankalaisilla ollut selvää omistusoikeutta asumiinsa tiloihin. Siirtolaiset perustivat kahvi-, kaneli-, kumipuu- ja kookospähkinäplantaaseja.

Iso-Britannia rakensi toimivan infrastruktuurin, tieverkoston, rautateitä ja paikallishallinnon, loi koululaitoksen ja toi hallinnon kieleksi englannin ja urheiluksi kriketin. 1870-luvulla virustauti tuhosi kahviviljelykset, mutta tilalle vaihdettiin teepensaat. Intiasta tuotettiin yli puoli miljoonaa tamilia vuoristoalueen teeviljelyksille työvoimaksi.

Itsenäisyyden aika vuodesta 1948

Kansallisuusaate alkoi kehittyä I Maailmansotaan mennessä ja itsenäistyminen tuli selviöksi II Maailmansodan aikana. Aluksi Sri Lanka oli jäsen Brittiläisessä kansainyhteisössä.

1950-luvun lopulla ulkomaankauppa valtion hallintaan, pankkeja ja suuryrityksiä kansallistettiin. Jo 1950-luvulla alkoi kiista kielestä. Englanti oli hallinnon kieli, vaikka vain 5 % puhui sitä. 1960 Mrs. Sirimovo Bandanaraike pääministeriksi, maailman ensimmäinen naispääministeri. Sinhalasta tehtiin 1961 kansalliskieli ja tamilit katsoivat tulleensa syrjityksi ja "Pandoran lipas" oli avattu.

1970-luvun alussa kommunistien vallankumousyritys kukistettiin verisesti. 1970-luvun puolivälissä radikaalit tamilit aloittivat väkivallan, johon hallitus vastasi kostotoimenpiteillä.
1970-luvun lopulla lievennettiin kansallistamisohjelmaa: valtion tukiaisia leikattiin, rupia devalvoitiin, tuettiin turismin laajentumista ja avattiin tietä ulkomaisille sijoituksille. Seurauksena oli elinkeinoelämän vilkastuminen ja kansainvälisen turismin kasvu. Tamilin kieli sai kansalliskielen aseman, mutta tamilit eivät enää tyytyneet siihen, vaan radikaali siipi alkoi vaatia itsenäistä valtiota pohjois-koillisosaan saarta.

1980-luvun puolivälissä väkivalta kiihtyi: murhia, massamurhia ja vastauksena niihin laajamittaisia kostotoimenpiteitä siviiliväestöä kohtaan. 1987 Intia lähetti joukkoja Sri Lankaan rauhoittamaan tilannetta. Joukot vedettiin pois kolmen vuoden kuluttua ilman tuloksia.

1991 naispuolinen tamili itsemurhapommittaja surmasi Intian pääministeri Rajiv Gandhin. Sri Lankassa presidentti Premadassa murhattiin 1993.
1990-puolen välin jälkeen käytiin taisteluja pohjoisessa Jaffnan ja sen lähialueiden hallinnasta. Tamilien radikaali siipi LTTE eli tamilitiikerit pyrki hallitsemaan niitä erillisenä osana Sri Lankaa.

2000-luvulla oli välillä tulitaukoja, joissa Norja toimi välittäjänä, mutta ne eivät pitäneet.
2005 presidentiksi valittu Mahinda Rajapaksa sanoi kukistavansa tamilien vastarinnan.
2007 lähtien käytiin pohjoisessa jatkuvaa sotaa hallituksen joukkojen ja tamilitiikerien välillä. Tamilit saivat tukea Euroopassa ja Kanadassa asuvilta tamileilta sekä Intiasta varsinkin Tamil Nadun osavaltiosta, jossa asuu yli 40 miljoonaa tamilia.
2008 hallituksen joukot alkoivat päästä voitolle ja tamilien hallitsema alue supistui.
2009 alussa tamilitiikereiden alue oli saarrettu ja toukokuussa sota päättyi. Tamilitaistelijat ja myös siviilejä koottiin vankileireihin, joihin eivät ole päässeet tutustumaan YK:n avustusjärjestöt eivätkä länsimaiset lehtimiehet. Hallitus sanoo itse pitävänsä huolta leireistä ja purkavansa ne heti, kun tamilitaistelijat on saatu selville.
Saaren pohjoisosa on vielä osittain sotatoimialuetta, jonne pääsy on rajoitettu. Sinne voivat saada pääsyluvan myös ulkomaalaiset, mutta toimittajilla saattaa olla vaikeuksia. Miinoja on maastossa runsaasti, mikä aiheuttaa rajoituksia liikkumiselle. YK ei ole saanut hallitukselta lupaa lähettää tarkkailijoita tutkimaan vankileirejä.

Sodan jälkeen voitonhuumassa parlamentti muutti perustuslakia, jolla presidentti voi olla useampia kausia virassaan. Näin sodassa voiton tuoneelle presidentti Mahindra Rajapaksalle aukeni mahdollisuus jatkaa kolmannelle kaudelle. Sri Lanka on korruptoituneiden maiden kärkijoukkoa ja nepotismi eli sukulaisten suosiminen on maan tapa.
Sodan jälkeen turismi on elpynyt ja tuo työtä ja toimeentuloa varsinkin rannikkoalueille. Se näkyy hyvin myös Hikkaduwassa, jonne useat suomalaiset matkatoimistot tuovat turisteja ryhmämatkoille.
Tavallisten ihmisten elämää on vaikuettanut inflaation kiihtyminen. Hinnat ovat nousseet selvästi, mutta palkat paljon hitaammin. Tilanne on vaikea köyhien kummilapsiperheiden kohdalla, joiden pienet tulot eivät tahdo riittää edes perusruokatarvikkeiden ostoon.

Saaren eteläosassa, missä suomalaisten kummilapset ovat, ovat ihmiset saaneet elää rauhassa 2000-luvulla.

Opetusneuvos Osmo Lappalainen (12/2009 ja 07/2011)