Lions-palkittu rauhannobelisti Dr. Denis Mukwege vieraili Suomessa

1.11.2019

Suomessa vieraili lokakuun 2019 lopussa vuoden 2018 Nobelin rauhanpalkinnon saanut kongolainen Dr. Denis Mukwege. Hän on kongolainen gynekologi, joka hoitaa seksuaalisen sotaväkivallan uhreja pienessä Panzin sairaalassa Itä-Kongossa lähellä Ruandan rajaa.

Suomessa vieraili lokakuun 2019 lopussa vuoden 2018 Nobelin rauhanpalkinnon saanut kongolainen Dr. Denis Mukwege. Hän on kongolainen gynekologi, joka hoitaa seksuaalisen sotaväkivallan uhreja pienessä Panzin sairaalassa Itä-Kongossa lähellä Ruandan rajaa.

Tohtori Mukwege palkittiin myös Lions Club Internationalin vuosikokouksessa Milanossa heinäkuussa LCI:n vuoden 2019 Humanitaarisella palkinnolla. Sen hänelle ojensi kauden 2018-2019 kansainvälinen presidentti Gudrun Yngvadottir.

Lionien Humanitaarinen palkinto on kansainvälisen järjestön korkein humanitaarisista ponnisteluista yksityiselle tai yhdistykselle myönnettävä kunnianosoitus.

Dr. Mukwege kutsuttiin myös Afrikan ensimmäiseksi Kunnialeijonaksi (Honorary Lion).

– Suomalaisella asiantuntijuudella ja kehitysavulla on ollut hyvin merkittävä rooli rauhannobelistin elämäntarinassa, kertoo Suomen vierailua isännöivän kehitysapu- ja lähetysjärjestö Fidan toiminnanjohtaja Harri Hakola.

Ja on edelleen. Onhan Suomi sitoutunut EU-puheenjohtajuuskaudellaan nostamaan kriisitilanteissa ja sodassa toteutuvan seksuaalisen väkivallan estämisen yhdeksi humanitaarisen työn painopisteeksi.

Suomalaiset opastivat

Suomalainen kirurgi Veikko Reinikainen ja erikoissairaanhoitaja Mirja Reinikainen lähtivät yli neljä vuosikymmentä sitten silloiseen Zaireen, joka oli nykyisen Kongon demokraattisen tasavallan alueella. Presidenttinä oli vuosina 1971-1997 itsevaltainen Mobutu Sese Seko.

Zairessa Reinikaiset työskentelivät Lemeran vuoristosairaalassa nuoren Mukwegen rinnalla tämän ollessa ensin harjoittelija ja myöhemmin aloitteleva kirurgi. Denis Mukwege onkin kutsunut Veikko Reinikaista oppi-isäkseen.

Vuonna 1999 Reinikaiset tukivat Mukwegea, kun tämä ryhtyi perustamaan sittemmin kuuluisaksi tullutta Panzin sairaalaa. Se perustettiin torjumaan Kongon korkeaa äitien lapsivuodekuolleisuutta, mutta nykyään sairaalassa hoidetaan pääosin seksuaalisen väkivallan uhreja.

Ministeri Rehn tapasi Mukwegen

Ministeri ja YK:n ihmisoikeustarkkailija Elisabeth Rehn tapasi Denis Mukwegen ja Reinikaiset vieraillessaan Kongossa vuonna 2009. Tehtävänä oli selvittää räikeitä ihmisoikeusloukkauksia Kongon demokraattisessa tasavallassa.

Tiedettiin, että esimerkiksi 2000-luvun vaihteessa Kongon hallituksen joukot ja kapinalliset raiskasivat yhden naisen joka minuutti.

Naisten raiskaamisesta oli tullut sodankäynnin väline. Ja jotta nöyryytys olisi täydellinen, heidät raiskataan usein puolison, lasten tai yhteisön edessä.

Kaiken tämän keskellä Denis Mukwege yritti ja yrittää taistella paremman tulevaisuuden puolesta.

Ministeri Rehn muistelee:

-Olin tottunut näkemään työni kautta paljon pahaa, mutta kohtalot Kongossa todella ravistelivat minua. Ja kaiken sen kurjuuden keskellä oli Denis Mukwege. Miten paljon yksi ihminen olikaan saanut aikaan! Hänelle ei riittänyt fyysisten vaivojen paikkaaminen, vaan hän halusi taistella naisten oikeudesta parempaan elämään. Hän ei nimennyt heitä uhreiksi vaan selviytyjiksi.

- Ja miten minä iloitsinkaan, kun kuulin, että hänelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto, Rehn toteaa.

Tilanne jatkuu yhä

Pahimman sotatilanteen ollessa nyt taas tällä erää takana takana voisi kuvitella, että tilanne Kongossa olisi hieman rauhoittunut, mutta ei: Kongossa raiskataan yhä yli tuhat naista joka päivä

Aiemmin sota-aseena käytetty raiskaaminen on nyt levinnyt myös siviilien keskuuteen. Näin siksi, että vain harvat raiskaajat joutuvat oikeuteen, ja rankaisemattomuus luo mielikuvan, että kaikki on sallittua.

Siksi Mukwege taistelee vahvasti naisten oikeuksien puolesta, ja uhreja rohkaistaan hakemaan oikeutta oikeusistuinten kautta.

– Oikeuden saaminen on tärkeä osa naisten paranemisen prosessia, Mukwege toteaa.

Mies joka korjaa naisia

Denis Mukwege on siis gynekologi, ja idean synnytyssairaalasta hän sai Lemerassa nähdessään naisten kuolevan synnytyksiin.

Mutta sitten sairaalaan tuli Sarah.

Hänet oli sidottu puuhun ja raiskattu toistuvasti niin, että hoitoon päästessään hän oli liikuntakyvytön ja pidätyskyvytön. Mutta hän toipui, vaikka henkilökuntakin oli jo menettänyt toivonsa, PCC Heikki Hemmilä kuvaa LION-lehdessä 4/2019.

Samalla Mukwegen elämäntehtävä sai uuden suunnan: hänestä tuli mies joka korjaa naisia.

Tähän mennessä Panzin sairaalassa on hoidettu noin 55.000 seksuaalisen väkivallan uhria. Kaiken kaikkiaan sairaalassa on hoidettu 85.000 naistentauteihin ja synnytykseen liittyvää potilasta, mutta Panzi toimii toki myös yleissairaalana.

Ja surullisia tarinoita riittää. 15-vuotias Rhema kertoo:

Isäni jätti perheemme viisi vuotta sitten, ja äitini on työtön. Äiti lähetti minut kerran hakemaan kaivolta vettä. Matkalla joukko miehiä huuteli perääni, mutta en vastannut heille mitään. He hyökkäsivät kimppuuni ja raiskasivat minut. Olin pitkään sairaalassa toipumassa vammoistani.

Huomasin olevani raskaana ja synnytin pojan tietämättä kuka hänen isänsä on.

Raiskauksen jälkeen en voinut enää palata kouluun. Koulu oli minulle tosi tärkeä. Äiti sanoi, että koulua käymällä minusta voisi tulla joku tärkeä henkilö. Uskon, että voisin oppia jotain tekniikkaan liittyvää, jolla voisin elättää itseni ja lapseni.

Mitä Rhema toivoo nyt? Hän sanoo: Jos saisin toivoa ihan mitä vain, toivoisin saavani palan saippuaa, että voisin pestä vauvani

Potilaita siis Panzissa riittää, eikä tilanne ole ainakaan helpottunut. On todettu, että yhtä naista on raiskattu keskimäärin kolme ja joitakin jopa kymmenen kertaa.

Myös potilaitten ikärakenne on vuosien mittaan muuttunut.

– Kun aloitin työni, potilaat olivat pääosin aikuisia. Viimeisten viiden vuoden aikana olen hoitanut yhä enemmän lapsia, jopa puolivuotiaita vauvoja, Mukwege huokaisee. – Olen nähnyt sellaista, jota en ikinä olisi voinut kuvitella näkeväni.

Kongon kriisi

Kongon demokraattinen tasavalta itsenäistyi vuonna 1960 Belgian siirtomaavallan alaisuudesta. Muutama päivä itsenäistymisen jälkeen syttyi sota.

Kongon kriisi on yksin maailman pisimpään jatkuneista humanitaarisista kriiseistä, ja sen kuluessa maassa on tapettu kuusi miljoonaa ihmistä.

- Mutta maani on unohdettu, Mukwege huokaa.

YK:n ihmisoikeuskomissaari on tosin laatinut Kongon tilanteesta kattavan ns. Mapping-raportin, joka julkaistiin vuonna 2010. Siinä mainitaan 617 rikostyyppiä ihmisyyttä vastaan.

- Ongelmana on, että raportti pölyttyy jossakin YK:n päämajan pöytälaatikossa. Yhtään sen suosituksista ei ole pantu täytäntöön, Mukwege harmittelee.

- Haluaisin pyytää suomalaisia muistamaan Kongon kansaa. Me kärsimme ja maailma on sulkenut silmänsä! Pyydämme teitä avaamaan silmänne, Mukwege vetosi Rakas Kongoni! -tilaisuudessa Helsingissä.

– Enää ei riitä, että teemme työtä leikkaussaleissa, meidän pitää saada äänemme kuulumaan koko maailmassa. Konfliktin syvimpiin syihin pitää puuttua, Mukwege julistaa.

Hän viittaa mm. maan mineraalirikkauksiin ja niihin liittyvään korruptioon ja rikollisketjuihin.

- On varmistettava, että mineraalien koko tuotantoketju on puhdas, hän muistuttaa ja kysyy: - Maksaako minun kansani jälleen maailman teknisen kehityksen hinnan kuten kävi kumin ja autonrenkaiden yhteydessä?

Vaikuttava persoona

Paljon on siis asiaa rauhannobelistilla. Tässä oli vain osa. Voit mm. lukea koko hänen Suomessa pitämänsä puheen oheisessa tiedostossa.

Pakko on todeta: vaikuttava persoonallisuus on tämä rauhannobelisti ja LCI:n Vuoden humanitäärisen palkinnon saaja!

Eikä hänen tehtävänsä ole vaaraton. Vuonna 2012 aseistettu mies otti Mukwegen perheen vangiksi ja tappoi henkivartijan. Edessä oli vajaan vuoden maanpako Belgiassa. Nyt Mukwege asuu perheineen Panzissa YK:n vartioimalla sairaala-alueella eikä hän voi liikkua ilman turvamiehiä.

Teksti: Thorleif Johansson

Dr. Denis Mukwegen viesti suomalaisille

Dr. Denis Mukwege (64): MD, PhD ja naistentautien ja synnytysopin erikoislääkäri.