Vapaaehtoistyölle on edelleen tarve
Oulun yliopistolla tehdyssä pro gradu -tutkielmassa on käsitelty jäsenten sitoutumista lionstoimintaan sekä lionstoiminnan tulevaisuudenkuvia. Tutkielma on toteutettu yhteistyössä I-piirin kanssa. Tutkimukseen osallistui yhteensä yhdeksän henkilöä, sekä lioneita että leoja.
Jäykät kokouskäytännöt haastavia
Tutkimuksessa klubitoiminnan haasteiksi koettiin usein jäykät ja pinttyneet kokoustilanteet ja muut käytänteet. Liika työelämälähtöisyys nähtiin raskaana toimintamallina, kun kyse on vapaa-ajan toiminnasta.
Aiemmat tutkimukset osoittavat, että lyhyet työsuhteet, ihmisten liikkuvuus ja harrastusmahdollisuuksien laajuus, näkyy myös lyhytaikaisempana sitoutumisena vapaaehtoistoimintaan. Ihmiset valitsevat harrastuksensa yhä enemmän omien mielenkiintojen kohteisiin ja omaan elämäntilanteeseen sopivaksi.
Positiivista on, että tuore suomalaiseen vapaaehtoistyöhön perehtynyt tutkimus on osoittanut vapaaehtoistyön suosion olleen kasvussa viime vuosina.
"Vapaaehtoistyön suosio on ollut kasvussa viime vuosina."
On tärkeää, että vapaaehtoistoiminta antaa jäsenelleen enemmän voimavaroja kuin mitä se ottaa. Lioneja motivoi tässä tutkimuksessa halu olla mukana auttamassa ja tekemässä hyvää.
Toiminnasta saadut konkreettiset kokemukset ja ihmisten kohtaaminen toivat vahvistusta toiminnan hyödyistä. Mitä selkeämmin apu tai hyöty konkretisoitui, sitä mielekkäämmäksi toiminta koettiin.
"Vapaaehtoistoiminnan tulee antaa enemmän voimavaroja kuin mitä se ottaa."
Ihmisten väliset kohtaamiset muodostuivat merkitykselliseksi osaksi vapaaehtoistoiminnassa olemista. Vuorovaikutuksen ja verkoston merkitys onkin suuri vapaaehtoistyössä viihtymisen kannalta.
Jäsenten mukaan lionsklubin pitäisi olla vastaanottavainen ja avoin, jotta jäsen kokee olevansa tervetullut toimintaan liittyessään. Tämä korostuu etenkin jäsenyyden alkuvaiheessa, koska uusi jäsen voi tuntea itsensä helposti ulkopuoliseksi jo muille vakiintuneiden tapojen keskellä.
"Mitä selkeämmin apu tai hyöty konkretisoitui, sitä mielekkäämmäksi toiminta koettiin."
Kirjoittaja KM Niina Sauvolaa on tekstin tekemisessä tukenut I-piirin 1.vdg dos. Hannu Anttonen